lauantai 10. toukokuuta 2014

Viimeiset hetket part II

Heissan!

Nyt se aika on sitten tullut. Aika täällä Baylorissa on käymässä vähiin - lähden tiistaina kohti uusia seikkailuja. Tämä kuulostaa nyt varmasti käsittämättömän kliseiseltä, mutta en voi ymmärtää kuinka nopeasti aika on täällä vierähtänyt tänä keväänä! Kun ihan oikeasti tuntuu siltä, että vastahan sitä muutama viikko sitten kädet täristen istuttiin Helsinki-New York lentokoneeseen ja lähdettiin valloittamaan Jenkkejä innosta puhkuen. Ja nyt tämä leikki on jo loppumassa! Silmäkulmat kosteina kirjoittelen tätä viimeistä postausta Baylorista, sillä niin monta ihanaa ja uutta ihmistä olen täällä tavannut ja niiiiin paljon olen täällä olostani nauttinut. Olen saanut kasapäin uusia tuttuja, kavereita ja kullankalliita ystäviä maailman jokaisesta kolkasta. Olen ollut myös todella etuoikeutetussa asemassa opiskellessani ilmaiseksi täällä, yliopistossa, jossa paikalliset opiskelijat maksavat $60,000 vuosittaisia lukukausimaksuja! Opetuksen taso on ollut ihan omaa luokkaansa ja jokainen professori onkin huolehtinut omalta osaltaan siitä, että opiskelijat todella viihtyvät täällä (no, parempi toisaalta onkin tuollaisten lukukausimaksujen jälkeen...). Baylor on ollut mieletön paikka myös asua, ja tästä kämpästäkin jo tullut kuin toinen koti. Siihen suurena syyllisenä on ollut maailman parhain room mate. Hän on auttanut isojen ja pienten ongelmien kohdatessa tämän toilailevan vaihtarin elämää ja nauranut ja itkenyt kanssani hyvinä ja huonoina päivinä. Onneksi näistä kaikista päivistä 99,9% on ollut niitä kovaäänisen naurun täyteisiä hyviä päiviä, joita en vaihtaisi mihinkään. Meidän nauru tuleekin varmasti raikumaan korvissa vielä ensi syksynäkin.

No, loppuavautumisesta sitten yleisiin kuulumisiin ja muihin fiiliksiin. Viimeiset viikot täällä ovat täyttyneet kirjaimellisesti noin 12-16h/vrk finalseihin lukemisesta, kahvin juonnista ja 4-7h/yössä nukkumisesta. Final Examit ovat erittäin raskas setti täällä ja professorit todella rutistavat opiskelijoista KAIKKI mehut irti, ennen kuin päästävät heidät ansaitulle kesälomalle. Jokainen sähköpostiviesti, minkä olen näinä viimeisinä päivinä saanut, on ollut täynnä onnentoivotuksia finalseihin. Kirjastolle puolestaan on tuotu tällä viikolla terapiakoiria, jotta opiskelijat voisivat taltuttaa pahinta stressiään! Itse en ole niin kovasti onneksi jaksanut noista tenteistä stressata, sillä takaraivossani on kuitenkin koko ajan päällimäisenä ollut ajatus siitä, että olen täällä myös tekemässä paljon muuta kuin vain pänttäämässä kirjoja. Se onkin ollut hyvä ohjenuora ja suosittelen sitä kyllä jokaiselle vaihtoon lähtevälle. Niitä kirjoja ehtii sitten päntätä taas rakkaassa koto-Suomessa ihan kyllästymiseen asti. Kaiken lisäksi olen ollut onnekas valitessani sattumalta kurssit, jotka eivät ole olleet liian raskaita muuteenkaan, joten aikaa on jäänyt paljon muullekin touhuilulle. Vielä olisi yksi tentti jäljellä maanantaina, se olisi sitten viimeinen kaikista neljästä!

Huominen kuluukin vielä päntätessä viimeiseen tenttiin ja sitten on aika pakata kimpsut ja kampsut ja suunnata Vegasiin. Taidan päivitellä reissun päältä seuraavan kerran lisää kuulumisia, nyt on aika lähteä viettämään viimeistä lauantai-iltaa Wacossa! 

The Finals - Nerd Club!

Mun lähettämä paketti saapui Suomeen tällä viikolla! Note to self: älä koskaan jätä tyhjää tilaa pakettiin, ellet halua että se näyttää tältä päästessään perille...


Parin päivän ajan täällä on satanut ja kovaa! Taivas on ollut täysin musta. Ehkä Wacokin itkee kun joutuu luopumaan meistä... Hah! :D





Ja tietenkin jokaisen rankkasateen jälkeen täytyy se nurmikko sadettaa, ettei se vaan pääsisi kuivumaan tai vettä säästymään... Juupajuu Amerikka!

This was not a joke...


Ja lopuksi vielä jonkun epätoivoisen opiskelijan jättämä viesti. Tällä mennään!








torstai 1. toukokuuta 2014

Viimeiset hetket part 1

Täällä ollaan taas, blogin äärellä!

Huhtikuun viimeiset pari viikkoa sujahtivat lukukauden päätösreissua kaverin kanssa suunnitellessa ja pääsiäiseksi mun room mate kutsui mut niiden perheen luokse kylään Chicagoon. Se oli melkoinen yllätys, mutta ajattelin että nyt kun täällä kerran olen, niin miksi en kävisi tsekkaamassa sitäkin paikkaa. Ja sitten vaan lento varaukseen ja menoksi! Se oli ihana kaupunki, jotenkin muistutti vähän etäisesti mua Suomesta. Ehkä se oli se jääkiekko... Muuten olenkin sitten viettänyt aikani täällä Wacossa ranskalaisen hyvän ystäväni kanssa aikaa viettäen. Professorit ovat kilpaa kehitelleet meille ison nipun kaikenlaisia ryhmätöitä ja ekstratehtäviä tähän lukukauden loppuun, jotta meidän ei vaan tarvitsisi liikaa nukkua öisin tai hengähtää päivisin. ;) Tänään se kuitenkin tapahtui: lukukauden viimeinen luento paketoitiin tuossa pari tuntia sitten, ja ai että tätä fiilinkiä! Kyllä vaan kelpaa nyt lekotella auringossa ja hengähtää hetki, ennen kuin Final Exameihin lukeminen todenteolla alkaa. Edessä on isot tentit ja porukka paahtaa niihin kirjaimellisesti 24/7. Kirjastokaan ei ole suljettuna edes öisin ja siellä saa suorastaan kamppailla parhaista lukunurkkauksista illan mittaa. Ensi viikko täällä on lukuloma/koeviikko, (vrt. Suomessa lukion koeviikko), ja koko viikko on pyhitetty pelkästään lukemiselle ja hirmuisten lopputenttien tekemiselle. Final Examit koostuvat professorista riippuen joko täysin kaikesta koko kevään aikana läpikäydystä materiaalista tai vastaavasti koe voi olla vain viimeinen kaikista kevään aikana tehdyistä osakokeista, joka kattaa vain viimeisen osuuden kurssin materiaalista. Minulle sattui molempia tyyppejä, ja kappas vain, rakas ystäväni makroekonomia on juurikin se tentti, joka kattaa koko kevään materiaalin... Omat tenttini ovat tiistaina, lauantaina (kyllä?!) ja vielä 12.5. maanantaina. Tiistaina 13.5. kutsuu Las Vegas jälleen ja sieltä alkaa sitten West Coastin valloittaminen.  Ennen kuin paljastan mahtavaakin mahtavamman reittisuunnitelman, voisin ensin vähän kertailla vielä hauskimpia ja erikoisimpia juttuja, joihin olen täällä Baylorin yliopistossa törmännyt.

Tyttöjen muoti (tai "muoti"...)

Baylorin tytöt käänsivät katseeni jo tammikuussa kun saavuin tänne. Nimittäin hämmästyksestä! Kaverit jolkottelivat ulkona muina naisina minishortseissa ja ylipitkässä t-paidassa jo silloin, vaikka lämpötila ulkona lähenteli etenkin aamuisin enempikin +5...+10 kuin +20 astetta. Luonnollisesti jossain vaiheessa lopputalvea kaikki olivat kipeinä ja siinä sitä sitten ihmeteltiin, että mistäköhän moinen voisi johtua. Kieltämättä päivisin täällä Teksasissa on ollut koko tämän lukukauden ajan suhteellisen lämmintä, mutta itse en kyllä näin suomalaisena vielä shortseja olisi tammikuun alussa vetäissyt jalkaani. Itse "cool girls" pukeutumisetiketin voi siis tiivistää seuraavasti: mitä lyhyemmät shortsit, sitä parempi. Mitä pidempi t-paita niiden kanssa, sen parempi. Valehtelematta voin sanoa, että noin 80% kaikista tytöistä pukeutuu päivittäin minishortseihin ja ylipitkään t-paitaan/tank topiin. Näihin yhdistetään tietenkin kaikista tyylikkäimmät jalkineet maailmassa, eli pekka-peruslenkkarit! Jos sattuu kuulumaan johonkin cooliin sisarkuntaan, niin lenkkareiden kaveriksi vetäistään jalkaan pitkät tennissukat, jotka hehkuvat tietenkin sisarkunnan väreissä ja kreikkalaisin kirjaimin varustelluissa logoissa. Myös t-paidan tulee olla sisarkunnan mukainen ja värinen. Jos et kuulu sisarkuntaan, on sinulla parempi olla joku yyberhieno tapahtumat-paita, viimeisimpänä Baylor Foam Run 2014. Ja mitä enempi erilaisia värejä voi sekoittaa yhteen asuun, sen parempi. Ja kaikista paras lisävivahde tähän täydelliseen collegeasuun on vyölaukku! Siellä kulkee kivasti tavarat massukan edessä ja näitäkin löytyy tietenkin jokaisen sisarkunnan omissa väreissä. Päivisin luennoilla tavaroita opiskelijoilla on kuitenkin mukana enemmän: MacBook, iPhone5 (mieluiten sisarkunnan omilla kuorilla), kaikki Applen ikinä julkaisemat muut tuotteet, sisarkunnan muistivihkot, kynät ja kumit, paksut kirjat jokaiselle luennolle ja sitten kaikki muu sälä välkkyvistä avaimenperistä Starbucksin kestomukeihin. Tämän kaiken mukana roudaamiseen täällä ei tunneta käsitettä käsilaukku. En ole törmännyt juuri keneenkään Baylorin tyttöön, joka kantaisi olallaan laukkua. Täällä kuuminta hottia ovatkin reput. Kieltämättä ne ovat kyllä supermukavia selässä, eikä painokaan tunnu juuri missään. Reput ovat kuitenkin kaikkea Underarmourin Baylor-logolla varustelluista urheilurepuista My Little Ponyyn. Kyllä. Luit oikein. My Little Pony. Että sillä lailla. Tytöt 18 v. :)

Pojat ja poikien muoti

Pojilla on sitten omanlainen tyyli. Tyyli vaihtelee sen mukaan, onko opiskelija alunperin perinteinen teksasilainen vai onko hän tullut opiskelemaan Bayloriin jostain muualta. Teksasilaiset pojat virittelevät joka päivä jalkaansa korkokengänomaista ääntä pitävät bootsit, vaaleansiniset farkut ja isän/isoisän/isoisoisän vanhan kauluspaidan, joka mieluiten roikkuu vähän liikaa sieltä sun täältä. Stetsoneita en ole täällä kampuksella paljoa nähnyt, mutta Wacon paikkalisissa pubeissa ja baareissa niihinkin on tullut törmättyä. Urheilijapojat (meidän omat rakkaat Baylor Bearsit eli jalkapallopelaajat, koripallopelaajat, tennispelaajat, huispauksen pelaajat - kyllä, täältä löytyy semmoinenkin tiimi) pukeutuvat yleensä Baylorin väreihin päästä varpaisiin. Yläosana käytetään useimmiten Baylorin logoilla varustettua hupparia tai t-paitaa ja jalassa on etenkin näin keväällä shortsit. Tämä johtuu urheilijoilla siitä, että heidän tehtävä on edustaa Bayloria päivittäin. Ei siinä mitään. Ihan kiva. Mutta sitten kun tähän yhdistetään Suomessa täysin turistivitsinä käytetyt TENNISSUKAT JA SANDAALIT ei asu enää näytä yhtään niin kivalta. Olenkin päätynyt siihen lopputulokseen, että suomituristien tyyli on varastettu näiltä college-opiskelijoilta.

Baylor ja kampusalue

Kun päätin lähteä tänne vaihtoon, kuulin paljon kommentteja a) siitä, kuinka Teksas on täynnä "punaniskoja" ja b) kuinka uskonnollinen kampus Baylor on. Ensimmäinen väite saattaa pitää paikkansa jossain määrin, mutta kaikki teksasilaiset, joihin minä olen tutustunut, ovat olleet todella mukavia ja avarakatseisia. Toisekseen en itse luokittele ihmisiä minkäänlaisiin niskoihin. Baylorin yliopisto puolestaan on todella uskonnollinen. Se on perustettu baptistisille arvoille ja yksityisenä yliopistona sillä on suuremmat vapaudet toteuttaa toimintaansa juuri sillä lailla kuin itse haluaa, verrattuna valtion omistamiin yliopistoihin joita säädellään erilailla. Vaikka baptistisuus korostuu täällä, saa täällä jokainen kuulua täysin omaan uskontokuntaan tai olla kuulumatta mihinkään uskontoon, jos siltä tuntuu. Kampusalueella rakennuksista saattaa löytää raamatun otteita seiniltä, mutta minulle sekin on enempikin kulttuurinen juttu kuin pelkästään Baylorin ilmiö. Monet asiat ovat myös kiinni omasta asenteesta. Kampus itsessään on iso. Kampus on todella kaunis ja jokainen pieninkin puska ja kukka on naksittu tarkasti muotin mukaiseen muotoon. Jokainen yksityiskohta vesiposteja myöten on suunniteltu Baylorin väreissä eikä pieninkään yksityiskohta ole unohtanut mihin me kuulumme ja missä opiskelemme. Koska monet opiskelijat ovat laiskoja, eivätkä jaksa kävellä yli 500 metrin matkoja, palvelee täällä kampuksella omat bussilinjat ja golfauto. Golfautoa ajelee joku henkilökunnan jäsenistä ja sillä pääsee kätevästi sitten hurauttelemaan ympäri kampusta, mihin milloinkin haluaa päästä. Päivisin en oikein tämän kärryn tarkoitusta ymmärrä, sillä eivät nämä välimatkat nyt kuitenkaan niin päätähuimaavia täällä kampuksella ole, etteikö niitä voisi kävellä. Öisin puolestaan ymmärrän golfauton olemassaolon varsin hyvin: on melko pelottavaa käpötellä yksin kotiin kirjastolta tai kuntosalilta yömyöhään, kun tasaisin väliajoin sähköpostista saa lukea ammuskeluista ja muista uhkista kampusalueen läheisyydessä. Bussitkaan eivät öisin kulje, joten golfauto onkin kätevä vaihtoehto silloin. Baylor on sijoittunut keskelle köyhintä Wacoa, joten tarkkana saa olla iltaisin/öisin liikkuessaan myös kampusalueella. Olen kuullut, että myös monet muut yliopistot yleisestikin Yhdysvalloissa ovat syystä tai toisesta köyhimmillä alueilla ja usein myös tosi pienissä kaupungeissa.

Yksilöllinen kulttuuri?

Jenkkikulttuuria pidetään yleisesti todella individualistisena. Ensimmäisenä tulevat omat edut ja vasta sen jälkeen kaikki muu. Täällä Teksasissa tunne on kuitenkin minulla täysin päinvastainen. Professori professorin perään ja useat opiskelijatkin puheissaan painottavat sitä, kuinka tärkeitä erilaiset päätökset elämässä on oman perheen kannalta. Consumer Healthin luennolla ensimmäisenä alettiin miettimään, mitä voisi tehdä jos oma äiti tai isä sairastuisi ja miten omat päätökset erilaisten tuotteiden valinnalla vaikuttaisivat heidän kohtaloonsa. Global Busineksen luennolla puolestaan korostettiin, että mitä ikinä elämässä tekeekään, tulee perhe laittaa aina ykköseksi. Olipa sitten kyse töistä, koulusta tai harrastuksista. Opiskelijat puolestaan odottavat innolla jokaista lomaa edeltävällä viikolla juuri perheen näkemistä ennemmin kuin kavereiden tapaamista. Ymmärrän tämän varsin hyvin, ja nämä kaikki pointit ovatkin todella arvokkaita vinkkejä kaikille meille. Mutta juuri tästä syystä en osaa pitää tätä kulttuuria individualistisena. Ennemminkin tämä korostaa yhteisöllisyyttä ja sitä, kuinka tärkeää on pitää rakkaat ihmiset lähellä ja tehdä päätöksiä heidän kauttaan. Tällä on varmasti paljon tekemistä myös etelävaltioiden kulttuurin kanssa, joka korostaa hyväntekemistä toisille. Muualla eläessä ja erilaisessa yliopistossa opiskellessa tilanne saattaisi kuitenkin olla hyvin toisenlainen.

Ruoka

Olen jutellut ihmisten kanssa ruuasta täällä useaan otteeseen. Suomalaisena en itse osaa kannattaa lisäainepommeja ja kaikenlaisia keinotekoisia tuotteita, joita täällä hyllyt notkuvat pullollaan kaupoissa. Jenkeille kuitenkaan sisältö ei ole se ratkaisevin tekijä, vaan maku. Heille on samantekevää kuinka monta E-koodia tuotteesta löytyy - pääasia on että ruoka on nopeasti valmista ja hyvänmakuista. He luottavat myös ruokateollisuuteen niin paljon, että eivät kyseenalaista jokaista lisäainetta joka ruuasta löytyy. Toisaalta tämä on kiinnostavaa, sillä minusta tuntuu, että suomalaiset miettivät välillä vähän liikaakin jokaista lusikallista jonka suuhunsa laittaa. Vaikka itse suosin myös mielummin luonnollisesti tuotettuja mahdollisimman vähän lisäaineita sisältäviä ruokia, on kyllä myönnettävä, että ehkä Suomessa eräänlainen "ruokahysteria" on ottanut vallan meistä. Karkeasti sanottuna suomalainen näkökulma ruokaan on, että kaikki lisäaineet ovat epäterveellisiä ja aiheuttavat suurin piirtein sydänkohtauksen. Suomalainen perusruoka on kaikkea muuta kuin epäterveellistä, vaikka siellä ne muutamat lisäaineet mukana ovatkin (ja yleensä vielä siitä syystä, että ruoka ei muuten säilyisi).

Semmoista! Sitten päästäänkin kurkkaamaan suunnitelmaa lukukauden jälkeisestä reissusta:



Siniset reitit: lento
Punaiset reitit: auto
Vihreä reitti: juna

Eli matka alkaa 13.5., jolloin lennän ensin Vegasiin Dallasista. Kiva päästä vielä kerran kurkkaamaan se kaupunki! Sieltä tehdään päiväreissu bussilla Grand Canyonille yhtenä päivänä. Muuten hengaillaan Stripillä ja casinoilla. Muutama päivä Vegasissa vietettyä jatketaan matkaa Kaliforniaan Venice Beachille. Siellä olisi tarkoitus päästä vähän surffailemaan ja viettämään rentouttavaa rantalomaa muutaman päivän ajan. Venice Beachin jälkeen lähdetään Los Angelesiin ja vuokrataan sieltä auto. Pari päivää olisi tarkoitus tutkailla itse L.A.:ta ja Hollywoodin aluetta, minkä jälkeen startataan matka autolla kohti San Franciscoa. Tarkoitus olisi yöpyä muutama yö tuossa välissä jossain, sillä suunnitelmissa on nähdä pienempiäkin paikkoja matkan varrella. San Franciscoon saavutaan parin päivän jälkeen ja vietetään siellä taas muutama päivä 28.5. saakka. Silloin starttaa kone San Franciscosta kohti Washington D.C.:tä. Siellä kierrellään tietenkin kaikenlaiset hallinnolliset nähtävyydet ja muut mielenkiintoiset kohteet. 31.5. otetaan juna kohti New Yorkia ja vietetään siellä loppuaika 4.6. iltapäivään saakka, jolloin kone Suomeen lähtee ja on aika sanoa heippa Yhdysvalloille. Nykissä on vielä paljon juttuja, joita haluan ehdottomasti nähdä, joten aika ei missään nimessä pitkäksi käy sielläkään (eikä se kyllä koskaan voisi New Yorkissa pitkäksi käydäkään!). Reissusuunnitelmat ja matkat on jo hyvällä mallilla varattuina, joten kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa loma/reissufiilis taas puskemaan päälle kaiken tämän puurtamisen lomassa! Vielä pari viikkoa ja sitten mennään! Loppuun vielä kuvakoostetta seikkailuista täällä:



Chicagon suburb, jossa room maten koti! Niin amerikkalaista :)

Sears Tower - Chicago


Chicago

                                                Skydeck in Sears Tower. Istuskelin ilmassa!



Financial District. Täs mä ja Amerikan lippu. Jeij!













Bonfire! Söin superhyviä S'moreseja, nam!

Kampuksella tapahtuu ihan joka päivä jotain. Tässä esimerkki Zeta Water Splashista, jossa oli liukumäet ja kaikki viimeisen päälle. Only in Baylor...

Tällaista sää on ollut täällä viimeiset pari viikkoa

Baylor Bearkin chillailee auringossa

Baylorilla on siis oma Quidditch Team! Ensin me ei uskottu silmiämme, mutta siellä ne huispasi menemään. Jalkojen välissä niillä on semmoinen keppihevonen ilman päätä ja maalit ja kaikki löytyy... Huh huh..

Viime perjantaina International Office järjesti vaihtareille perinteisen Ranch Partyn lähellä Wacoa





Kirjasto klo 00.00: ruuhka-aika. Porukka jopa istuu lattialla, jotta voi lukea tentteihin yömyöhillä kirjastolla tilan loppuessa kesken! 


From USA with love. Postia kotiin! Päätin pakata osan vaatteista jo boksiin ja lähettää kotiin. :)


Cameron Park

Cameron Park





En olisi ikinä voinut toivoa parempaa roomieta! You're the best ever! :)



My dear friends :) I am going to miss them so much!










lauantai 12. huhtikuuta 2014

Vihdoinkin!

Niin. Se taisi vähän jäädä. Se blogin päivittäminen. Jospa aloittaisin vaikka tuosta Spring Breakin purkamisesta! :)

Perjantaina lennähdin siis Floridaan (tosin muutaman tunnin myöhässä, kiitos Barack Obaman Miamin-vierailun) kaverini kanssa. Lauantaina aloitettiin Floridan valtaaminen Orlandosta. Kohteenahan oli tietenkin Universal Studios. Koko Disneyworld+Universal Studios -kompleksi on kyllä sen verran valtava, että siellä voisi viettää vaikka kuinka monta päivää. Universal Studioseilla nähtiin tunnettujen piirrettyjen mukaisia teemamaailmoja (kyllä muuten lapsetti!) ja kierrettiin myös Adventure Island, jossa vierailtiin mm. Harry Potter -maailmassa. Vaikka en ole koskaan mikään suuri HP-fani ollutkaan, oli Harry Potter -maailma tällaiselle "vanhuksellekin" ihan kokemisen arvoinen kohde. :)













Maanantain suuntana oli Yhdysvaltojen mantereen eteläisin piste, Floridan oma Key West. Voi veljet, se oli kyllä kaunis paikka! Kuubaan sieltä on matkaa vain noin 380km, joten lämpöä, aurinkoa ja Meksikonlahtea todellakin riitti silmänkantamattomiin. Ajomatka Key Westiin on melko veikeä, autolla päästellään monta sataa kilometriä ohuen mannerkaistaleen päällä ja sillalta toiselle vaihdellen ennen kuin kärki vihdoin saavutetaan. Vietettiin Key Westissä maanantai-tiistai, joten nähtiin myös se kuuluisa auringonlasku! Key Westissä aika kului kierrellen rantabulevardilla ja snorklaillessa kirkkaansinisessä merivedessä. Niin ja tietenkin käytiin tsekkailemassa Ernerst Hemingwayn kämppä, jossa hän asusteli Key Westin aikoinaan! Siellä oli liian monta kissaa meikäläisen makuun, mutta talo oli upea.

Paikallinen supervärikäs putiikki. Key West.

Tällä ravintolalla ei ollut pikkurahasta puutetta!





Ernest Hemingwayn koti.


Uusi paattini ja minä. Eiku?




Loppuviikosta lähdettiin katsastamaan Spring Breakin mekka, Miami South Beach. Alue oli täyttynyt yliopistosta Spring Breakia pitävistä opiskelijoista, joihin mekin kuuluttiin. Törmättiin myös muutamiin vaihtarituttuihin, ja heidän kanssa vietettiinkin loppuloma rannalla ja rantakaduilla vilistäessä. Miamista jään kaipaamaan valtavia hiekkarantoja, isoja kylmiä cocktaileja ja sitä Miamin uniikkia lämmintä ilmaa. Suosittelen kyllä ihan jokaiselle! Yksi asia, jota Miamista puolestaan en todellakaan jää kaipaamaan ovat röyhkeät huijaritarjoilijat, jotka yrittävät vetää välistä kaiken minkä ehtivät. Heidän kanssa kannattaa olla tarkkana, jos Miamiin meinaa suunnata.

Viileä allas vilvoitti kuumassa ilmastossa meitä suomalaisia turisteja!



Miami Beach. The real and the original one.

Art Deco Hostel. Nappivalinta hostelliksi Miamin matkaajalle - palvelukin oli hyvää, suosittelen!

Kotimatka Spring Breakiltä ei mennyt ihan niinkuin siinä suomenruotsalaisessa tv-sarjassa... Bussi ei kulkenutkaan niin kuin sen oli tarkoitus kulkea, joten lopputulos: olin ilman kyytiä 120 mailin päässä lentokentällä kaukana kotoa. Onneksi rakas ystävämme Facebook ja ystävälliset Baylor-opiskelijat jelppivät tätä maailmanmatkaajaa ja tarjosivat kyydin kotiin! Southern hospitality is not a legend!



Spring Breakin jälkeen koitti paluu karuun arkeen. Professorit olivat tupanneet SB:n jälkeisen viikon täyteen tehtäviä, esseitä ja kokeita... Mutta hengissä selvittiin siitä(kin)! Viikonloppuna room mateni vei minut palkinnoksi elokuviin katsomaan Divergentiä. Ymmärsin elokuvan täydellisesti, eli jotain positiivista on siis toivottavasti tapahtunut kielipäälleni! :) Edeltävät viikot ovat täyttyneet lähinnä opiskelusta ja pitkään nukkumisesta. Nämä ihmiset täällä opiskelevat kyllä niin paljon, että en tiedä pystyisinkö itse elämään näin 5 vuotta. Ahkerasti opiskeleminen ja Baylorissa opiskeleminen ovat kaksi täysin eri käsitettä, joita ei voi edes verrata toisiinsa. Mutta täällä opiskelijat ovat kovasta työtaakasta ja hirmuisesta stressistä huolimatta todella motivoituneita saavuttamaan tavoitteensa, mikä on tietenkin pääasia.


Ja sitten tuli myrsky! Onneksi se ei yltynyt tornadoksi täällä Wacon alueella. Pilvet tosin olivat kauniita!

Angry Birds flew here from Finland! Random-otoksia kaupasta part I.

En halua tietää miltä nämä suolakurkut maistuisivat... Random-otoksia kaupasta part II.

Täällä järjestettiin muutama viikko sitten myös Global Business Forum. Aiheena oli Big Data eli mitä kaikkea informaatiota meistä onkaan löydettävissä internetistä. Esimerkki: ostoskeskukset spottaavat älypuhelimia käyttäviä asiakkaitaan ja pystyvät kohdentamaan mainontaa esimerkiksi Facebookissa sen perusteella, minkä tuotteen kohdalla asiakas on viettänyt eniten aikaa. Todella etevää markkinointia!

Viikko sitten päätettiin vuokrata auto kavereiden kanssa ja karauttaa sillä Austiniin ja San Antonioon. Ne ovat yksiä Teksasin suurimmista kaupungeista, ja päätin jo tänne saapuessani etten jätä Teksasia ennen kuin olen ne nähnyt. Olin myös päättänyt, että tällä kertaa minä ajan. Seurueemme seurasi jännittyneenä reaktiotani kun huomattiin, että käytössämme olikin hybridi-Toyota normaalin jenkkiauton sijaan. Naurahdin ja sanoin, että tämähän sujuu siinä tapauksessa kuin leikki, sillä auto oli kuin neljä kertaa parempi versio omasta pikku-Corollastani Suomessa. Ensimmäinen liittymä moottoritielle meinasi vähän jännittää, mutta sen jälkeen olisin voinut ajaa vaikka halki koko Teksasin. Täällä moottoritiet ovat hyvässä kunnossa ja kaistojakin on tarpeeksi, jotta jokaiselle kuskille jää valinnanvaraa ;)

Perjantai-sunnuntai vietettiin siis Austinissa. Se on kaupunki, jota koko Teksas rakastaa. Enkä yhtään ihmettele miksi. Siellä fiilis on täysin erilainen kuin muualla Teksasissa: ihmiset ovat todella liberaaleja ja väestö on nuorekasta. Siis jotain ihan muuta kuin muualla tässä osavaltiossa! Perjantaina käytiin tietenkin katsastamassa menomesta 6th Street. Se muistuttaa New Orleansia, sillä väki viettää iltaa kauniisti valaistuilla kattoterasseilla ja jos jonkunsorttista kuppilaa ja pubia on vierekkäin koko piiitkän kadun pituudelta.


Lauantaina kierrettiin nähtävyyksiä ja käytiin shoppailemassa. Graffiti Park:





Sitten Austin State Capitol Building:


(Kupoli sisältä)

Sunnuntaina lähdettiin valtavaan Premium Outletiin. Voi niitä alennuksia... Olisin voinut tyhjentää kaikki putiikit näillä hinnoilla. Tänne on päästävä vielä joskus!

Oikeastaan tämä shopping outlet oli enneminkin kuin pieni kylä, tässä vain yksi valtavan kokonaisuuden liikenneympyröistä. Huom. kummalliset pilvet - myrsky oli taas tulossa!

Sunnuntai-iltana saavuttiin San Antonioon. Se oli myös kaunis kaupunki, ikäänkuin sekoitus eurooppalaista ja amerikkalaista tyyliä. Kaupunkia halkoi joki, jonka ympärille ihmiset kokoontuivat ravintoloihin syömään ja herkuttelemaan. Ihana paikka <3 Ajateltiin ostaa tyttöjen kanssa tuosta joen varrelta joku kaupunkiasunto...




Tämän viikon kohokohta oli ehdottomasti Baylor Diadeloso 2014, eli vapaasti suomennettuna Karhun Päivä. Päivä on meidän yliopiston oma vapaapäivä, jota juhlitaan Baylorissa vuosittain keväisin. Erityistä syytä tälle traditiolle ei ole, opiskelijat ovat vain vuodesta 1932 lähtien halunneet ottaa vapaata luennoista ja nauttia ulkoilmasta ja ystävien seurasta. Päivä oli tänä vuonna kaunis ja lämmin, +28 astetta! Kampus täyttyi jos jonkinlaisesta aktiviteetista zumbasta köydenvetoon ja hevosiin. Off-campus -ohjelmaa oli tarjolla kauempana kampuksesta tekojoen rannalla, jossa esiintyi Waka Flocka Flames. Opiskelijoita oli varmasti lähemmäs 1000 hengailemassa ympäri rantaa ja nauttimassa kevään lämmöstä. Konsertti oli huippu ja ilta jatkui erilaisten house partien merkeissä pitkälle yöhön saakka ympäri Wacoa. Virallisena asusteena olivat tank topit teeman mukaisine sloganeineen. Ehdottomasti kevään paras päivä täällä!



Mies jonka ympäriltä tuolit viedään?


Waka Flocka Flames



Ja sitten tähän hetkeen. Kirjasto ja auringonpaiste. Kuntosali. Illanviettoa kavereiden kanssa. Siitä on tehty tämä lauantai-ilta. :) Havahduin pari viikkoa sitten siihen, että tämä vaihtokausi tulee pian jo päätökseen. Ja vastahan tämä hauskuus alkoi! Onneksi jäljellä on vielä pitkä kuukausi uusien ihanien ystävien seurassa. Sitten reissukaksikko H&A suuntaa nokat kohti West Coastia kolmeksi viikoksi! Jospa sitä sitten olisi nähty Amerikkaa puolen vuoden edestä. :) Sen tiedän jo nyt, että takaisin tänne Jenkkeihin on vielä joskus päästävä - niin paljon täällä on vielä nähtävää ja koettavaa.
Kuulemiin taas!